Olihan tämä ihan hyvä, muttei jäänyt paljoa sen ihmeellisempää sanottavaa. Kirjassa oli monta hyvää ja hauskaa anekdoottia ja luonnehdintaa Ruotsista ja ruotsalaisista ja heidän toimintamalleistaan. Ruotsalaisuuden kuvaus ja se, kuinka paljon kirjailija sai siitä irti, oli hauskaa. Kirjan taso pysyi ja idea kesti koko tarinan ajan, vaikka tässä tavallaan mentiinkin "yhdellä vitsillä." Päähenkilön mielenterveys mietitytti monessa kohtaa. Henkirikokset ja salakuuntelut ja muut menivät tarinassa vain hänen "korkeamman päämääränsä" piikkiin. Tyylistä tuli hetkittäin mieleen Erlend Loen tuotanto.Loppuratkaisu oli vähän kevyt, mutta ehkä ainoa mahdollinen. Perushauska kirja. Tykkäsin ja suosittelen. Se mikä toimii tv-ohjelmassa lakonisina, lyhyinä sutkautuksina, kasvaa kirjan mittakaavassa tympeäksi, jopa myötähäpeää synnyttäväksi ylipitkäksi vitsiksi. Joka ei naurata. Harmi, sillä huumorin keinoin olisi ollut herkullista tarkastella suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden mielenmaisemia kansilehteä syvemminkin. Nyt teksti jää tältä osin stereotyyppiseksi pudotteluksi ja itse tarina mielenvikaisen ihmisen surkuhupaisan elämänkaaren läpijuoksuksi.
What do You think about Hallonbåtsflyktingen (2007)?
Ihan hulvaton kirja.En olisi osannut kuvitella moista.Miten tästä saa näytelmän,kysyn vaan.
—Maru09
Voi hyvä ihme; mitä tähän nyt sitten sanoisi!
—TSweezyFan13
